Hillan pennut syntyivät huhtikuun lopussa, joten Hillalla oli agilityssa pidempi tauko. Lunan kanssa on koitettu kovasti treenata ja helmikuussa startattiin ensimmäiset viralliset kisat. Huii.
Käytiin ihan muutamat kisat, joista ei sen suurempaa menestystä tullut. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt Lunaan ja itseeni miten hyvin homma aina joillakin radoilla pysyi kasassa. Kisat unohdettiin kuitenkin hetkeksi kun Lunalle alkoi koitua suureksi ongelmaksi rimojen räiskiminen.
Talvihan me treenattiin Kajaanissa RumaRakilla, mutta nyt kesäksi irtisanoin treenipaikan. Kesällä on niin hurjasti kaikkea menoa etten uskaltanut lupautua enää Kajaaniin.
Nyt kesällä ollaan käyty Kuopiossa parissa yksärissä ProPerrolla ja sieltä olenkin saanut hurjasti hyviä neuvoja. Myös tuohon rimaongelmaan saatiin sieltä neuvoja. Muuten Lunan ja minun treenit on olleet vain kotikentällä omatoimisia treenejä. Heti huomaa kuinka sitä kangistuu samoihin kaavoihin, eikä osaa itse suunnitella itselleen mitään kovin haastavaa ja uutta.
https://www.youtube.com/watch?v=2fX_SiErqEY&spfreload=10
Yllä lunan treeniä kevät-kesältä
Nyt kun Hillakin on taas kunnossa niin päätettiin sitten käydä Joensuussa kisailemassa. Tottakai myös Luna pääsi kisailemaan, koska rimaongelma ei ollut enää niin suuri kuin talvella. Lunalle ekalta radalta hylly, tokalta 15 (kaksi rimaa, jotka johtui ihan ohjaajan myöhästelyistä ja kepeiltä virhe), ja viimeseltä radalta meille eka luva!! Huippua! Kyllä se luva taas antoi uutta energiaa tähän hommaan.
Vitsailin että olisipa hienoa jos Hillakin saisi luvan, niin molemmilla koirilla olisi kotiinviemisiä. Kylläpä kannatti vitsailla, koska Hilla ihan oikeasti kipitteli radan voittoon ja otti itselleen luvan! Enää yksi luva ja kolmoset kutsuu :) Toiselta radalta vitonen (jota tuomari ei huomannut), mutta nollaksi se oli merkitty. Sekunti yliaikaa, luultavasti siinä kun ei lähtenyt takaakiertoon ja jouduin korjaamaan. Muutenkin Hilla hyytyi jo toisella radalla, ei varmaan vielä pentujen jäljiltä ole parhaimmassa iskussa. Ollaan kyllä niin tyytyväisiä suorituksiin! Tytöt <3
https://www.youtube.com/watch?v=UAhvKbhYIYI&feature=youtu.be
Yllä Hillan luva rata
https://www.youtube.com/watch?v=nBtk2h47_Ug
Lunan luva rata
Sitten kaikista jännin osuus, nimittäin me haettiin Lunan kanssa FitDog agilityteamiin ja yllätykseksi päästiin mukaan!! Ihan uskomatonta, en olisi ikinä uskonut! Tämähän tarkoittaa siis sitä, että lähes joka kuukausi yhden viikonlopun verran käyn Helsingissä leirillä. Leirit kestää perjantaista sunnuntaihin ja ne järjestetään Agilityakatemiassa. Agilityvalmentajina toimii Juha Orenius, Jouni Orenius ja Jenna Caloander. Lisäksi meillä käy joka leirillä ulkomaalaisia kouluttajia. Jokainen leiriläinen saa myös kummivalmentajan. Innolla odotan kuka meidän valmentaja on :) Sinällään sillä ei ole minulle väliä kuka se heistä kolmesta on, koska varmasti saadaan jokaiselta tukea ja neuvoja ihan yhtälailla. Ollaan Lunan kanssa vasta niin alkutaipaleellakin tässä agilityssa. Lisäksi leiriin kuuluu fysiikka valmennusta ja psyykkistä valmennusta, myös näitä odotan kovasti. Minun pääkopalle tuo psyykkinen valmennus tulee tarpeen.
Alla Lunan ja Hillan videoo möllikisoista :)
https://www.youtube.com/watch?v=Nqk1jPmdHT0
https://www.youtube.com/watch?v=jY6tV0zs6-A
Huh, siinäpä kaikki tärkeimmät :) Välillä sitä miettii että onko tässä lajissa mitään järkeä, tulee kausia että tuntuu ettei mikään onnistu ja yhteistyö koiran kanssa ei suju, eikä kehitystäkään tunnu tapahtuvan. Silloin on saanut miettiä asiaa syvällisemmin ja joka kerta olen tullut siihen tulokseen että kyllähän tämä vain on niin mahtava. Koskaan ei voi olla valmis, aina löytyy jotain treenattavaa ja treenaamalla kaikkia asiat on ''korjattavissa''. Koira nauttii lajista ja itselle tulee lähes viikoittain sellaisia ''ahaa''-elämyksiä. Kaikista tärkein että meillä on Lunan kanssa hauskaa yhdessä, olipa sitten kisoissakin sijoitus mikä tahansa. Välillä tulee sellaisia taantumia, mutta niinhän se joka lajissa on, ei aina voi olla huippu iskussa :) Luna on ollut minulle todella opettavainen koira, enää ei voi tehdä asioita vaan sinne päin vaan ne on tehtävä tarkasti ja huolella alusta loppuun. Kun miettii meidän agilityn alkua, niin olihan se ihan karmeeta. Ja on välillä vieläkin. Mutta kokoajan opitaan ymmärtämään paremmin toisiamme ja homma alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Paljonhan on myös minun päässä vikaa, otan välillä liian vakavasti ja saatan rueta stressaamaan jos joku ei onnistu. Nyt olen opetellut löytämään niistä kaikista ''huonoimmistakin'' hylly radoista tai kaikista surkeiten menneistä treeneistä sen pienenkin hyvin onnistuneen asian ja se on auttanut paljon itseä :) Aina ei pidä voittaa ja olla paras.
Viime viikonloppuna kisoissa Lunalla ei helissyt rimoja alas juuri ollenkaan ja saatiin se luva, mutta tänä viikonloppuna oli taas eri meno, rimoja tipahteli useampia. Ohjaajakin oli vähän hukassa eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä. Näin se tilanne voi vaan muuttua ja kun koira on vielä nuori ja ohjaaja kokematon sähäkän paimenkoiran kanssa niin täytyy vaan treenata ja saada lisää rutiinia hommaan. Siksipä me odotetaankin innolla tulevaa valmennusvuotta :) Enää ei tarvitse pohtia kaikkia näitä asioita yksin, vaan saa jakaa ne kokeneelle konkarille. Myös treeneihin tulee uutta haastetta, koska enää ei voi vain hölkkäillä omalla mieltymysalueella. Jippii :)
Lunan treeniä elokuulta
Lunan treenirata
